Pyhäinpäivänä läheisiä muistellen
Tulevana lauantaina on pyhäinpäivä, jolloin monet ihmiset muistelevat edesmenneitä läheisiään ja rakkaitaan. Monet vievät myös haudalle kynttilän ja sytyttävät sen läheisen ja rakkaan muistolle. Kynttilän liekki kertoo muun muassa valosta ja toivosta, joka loistaa meille Raamatusta, Jumalan sanasta.
Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa, vaan Jeesus on omalla ristin kuolemallaan voittanut kuoleman ja antanut meille ikuisen elämän toivon uskon kautta Jeesukseen.
Apostoli Paavali rohkaisee meitä ylösnousemuksen ja jälleennäkemisen toivolla 1. Tessalonikalaiskirjeen luvussa 4 näin:
”Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti, kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.”
Jälleennäkemisen toivo on suuri lohdutuksen tuoja surun ja menetyksen keskellä. Tärkeää on myös toisen ihmisen lohdutus, tuki ja se, että saamme yhdessä jakaa asioita ja kysymyksiä, joita surun keskellä mieleen tulee.
Kuinka tärkeää onkaan, että saamme uskoa kaikki läheisemme, rakkaamme ja itsemme Jumalan käsiin ja turvaan kaikissa tilanteissa – Jumalan, joka on kaiken armon ja lohdutuksen Jumala.
Veli Keronen
seurakuntatyöntekijä
Adventtiseurakunta
