Neljä Lausetta Jumalan Suusta

Lause yksi: 1 Moos 1: 31. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.

Jumalan luomistyö oli kaikin tavoin täydellinen ja hyvä. Jumala itse lepäsi tyytyväisenä saatuaan luomistyön päätökseen. Koko maa oli vihanta puutarha, kaunis ja lempeä, täynnänsä kaikkia siunauksia ihmiselle. Sapatti muistuttaa meitä joka viikko siitä, että Jumala on kaiken luonut. Sinä päivänä saamme mekin nauttia ja levätä Hänen luomistöistään. Sapatti on meidän lauantaimme. Sielunviholliselle on tärkeää että unohtaisimme missä juuremme ovat ja siksi hän onkin tuonut luomistyön miustopäivän tilalle oman päivänsä sunnuntain, joka alun perin on auringon jumalalle Mitralle pyhitetty päivä.

”349. Kahdeksas päivä. Mutta meille on koittanut uusi päivä, Kristuksen ylösnousemuksen päivä. Seitsemäs päivä päättää ensimmäisen luomisen. Kahdeksantena päivänä alkaa uusi luominen. Näin luomistyö huipentuu luomista suurempaan lunastuksen työhön. Ensimmäinen luominen saa tarkoituksen

ja saavuttaa huipentumansa Kristuksessa tapahtuvassa uudessa luomisessa, joka voittaa ensimmäisen kirkkaudessa.214 2174, 1046″

RKK katekismus

Lause kaksi: 1 Moos. 3:9. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?”

10. Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin.”

”Mutta suuri Lainantaja aikoi ilmoittaa Aadamille ja Eevalle näiden rikkomuksen seuraukset. Hän oli ilmaissut läsnäolonsa paratiisissa. Ollessaan viattomia ja pyhiä he olivat iloisina tervehtineet Luojaansa, kun tämä lähestyi heitä, mutta nyt he pakenivat kauhuissaan ja koettivat piiloutua paratiisin kaukaisimpaan sopukkaan. Mutta »Herra huusi miestä ja sanoi hänelle: ’Missä olet?’ Hän vastasi: ’Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin.’ Ja hän sanoi: ’Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?’» Aadam ei voinut kieltää eikä puolustaa syntiään. Katumuksen sijasta hän kuitenkin koetti lykätä sen vaimonsa niskoille ja sitä tietä itse Jumalan syyksi: »Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.» Vähän aikaisemmin hän rakkaudesta vaimoonsa oli ollut valmis luopumaan Jumalan suosiosta, paratiisin kodistaan ja ikuisesta autuudestaan, mutta nyt langettuaan hän saattoi vierittää vastuun rikkomuksestaan elämäntoverilleen ja jopa itse Luojalle. Niin hirveä on synnin valta.”

EGW Patriarkat ja Profeetat

Ihmisellä on aina taipumusta paeta Jumalaa. Se on meidän luonnollinen liikesuuntamme. Kasvaa poispäin Jumalasta. Erottautua Hänestä. Tämä on tietenkin pahan hengen työtä ja tarkoitus. Uusi maailmanjärjestys, kuten nykyhegemoniasta sanotaan on juuri tällainen suuntaus. Joka sitä vastustaa, on terroristi tai heidän tukija ja hyvän vihollinen. Paholainen yrittää nyt kuumeisesti luoda täysin Jumalasta riippumattoman uskonnolis-poliittisen maailman, jossa se voisi vapaasti hallita. Oikea, elävä Jumala halutaan jättää ulkopuolelle ja hänen vaatimuksensa unohtaa. On kauhistuttavaa ajatellakaan, miten moraali on rappeutunut.

Tärkeä kysymys kuuluu, että voiko tällainen eristäytyminen Jumalasta onnistua? Onko elämää Jumalan valtakunnan ulkopuolella?

jae 9. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?”

Lause kolme: Joh. 19:30. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: ”Se on täytetty”, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

”Jeesus ei heittänyt henkeänsä, ennen kuin hän oli täyt­tänyt sen tehtävän, jota tuli suorittamaan, ja huudahta­nut viimeisellä hengenvedollaan: »Se on täytetty.» Sil­loin saatana oli voitettu. Hän tiesi menettäneensä val­takuntansa. Enkelit riemuitsivat Kristuksen lausuessa sanat: »Se on täytetty.» Suuri pelastussuunnitelma, mikä oli riippuvainen Kristuksen kuolemasta, oli näin pitkälle toteutettu. Ja taivaassa oli ilo siitä, että Aada­min lapset kuuliaista elämää eläen voisivat lopulta päästä Jumalan valtaistuimen luo. Oi, miten ihmeelli­nen olikaan tuo rakkaus, joka sai Jumalan Pojan las­keutumaan maan päälle ja tulemaan synniksi meidän edestämme, jotta meidät voitaisiin sovittaa Jumalan kanssa ja korottaa elämään hänen luonaan kirkkauden asunnoissa. Ja oi, mikä onkaan ihminen, että sellainen hinta oli maksettava hänen lunastamisekseen!

Kun miehet ja naiset kykenevät täydellisemmin ymmärtämään sen suuren uhrin arvoa, minkä taivaan majesteetti antoi kuollessaan ihmisen sijasta, silloin pelastussuunnitelma tulee korotetuksi ja Golgatan mietiskeleminen herättää pyhiä ja innoittavia tunteita kristityn sydämessä. Heidän sydämestään ja huuliltaan kohoavat ylistykset Jumalalle ja Karitsalle. Ylpeys ja itsepalvonta eivät voi rehottaa siinä sydämessä, jonka edessä ovat tuoreina Golgatan tapahtumat. Tämä maailma näyttää vähäpätöiseltä niistä, jotka oikein arvostavat ihmisen lunastuksen suurta hintaa.

Kaikki maailman rikkaudet eivät riittäisi lunasta­maan yhtäkään hukkuvaa sielua. Kuka voi mitata sitä rakkautta, jota Kristus tunsi kadonnutta maailmaa kohtaan riippuessaan ristillä ja kärsiessään rikollisten ihmisten syntien vuoksi? Tämä rakkaus oli mittaama­ton, se oli ääretön.

Kristus on osoittanut, että hänen rakkautensa oli kuolemaa väkevämpi. Silloin kun hän sai käydä mitä hirvittävintä taistelua pimeyden voimia vastaan, hänen rakkautensa hukkuvia syntisiä kohtaan vain suureni.

Hän sai kestää senkin, että Isän kasvot kätkeytyivät häneltä, kunnes hänen oli pakko sieluntuskassaan huu­dahtaa: »Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?» Hänen käsivartensa hankki pelastuksen. Ihmisen lu­nastushinta oli maksettu silloin, kun hän sielunsa vii­meisessä kamppailussa lausui nuo siunatut sanat, jotka tuntuivat kajahtavan halki koko luomakunnan: »Se on täytetty.»”

EGW ”Kristuksen kärsimykset”

Lause neljä: Ilm. 16:17. Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan, ja temppelistä, valtaistuimelta, lähti suuri ääni, joka sanoi: ”Se on tapahtunut.”

Ilm. 21:5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki.” Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.”

6. Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

Miksi asetan tuon Jeesuksen sanan ”se on tapahtunut” noiden kolmen kalliin sanan rinnalle ”se on täytetty”. Nämä kaksi lausetta liittyvät kiinteästi yhteen.

Jeesuksen uhri syntisten edestä kattaa koko maailman kaikki ihmiset kaikkina aikoina eläneet ihmiset. Kysymys kuuluu pelastuvatko kaikki ihmiset? Jos eivät niin miksi? Miksi jotkut pelastuvat, mutta toiset eivät? Jeesus sanoi että löytäneekö Hän uskoa maan päältä kun Hän saapuu. Raamatun historiaa lukiessamme näemme toistuvasti miten aina vain jäännös kultakin ajalta pelastuu. Eikö Jeesuksen uhri ollutkaan riittävä kun kaikki eivät pääse sisälle Taivasten valtakuntaan? Saamme olla varmat että Jeesuksen uhri on täysin riittävä jokaisen pelastukselle, mutta kaikki eivät tahdo tulla pelastetuiksi niillä ehdoilla, jotka Jeesus on asettanut Raamatussa. On paljon tapauskovaisuutta, on paljon kulttuuri uskovaisuutta, on paljon uskon tunnustusta, mutta missä on uskosta kumpuavaa elämää.

Jeesuksen lause ”se on tapahtunut” liittyy armon ajan päättymiseen ja taivaallisen Tutkivan tuomion päättymiseen. Silloin on jokaisen ihmisen asia puitu tuomiolla ja elämän kirjat on puhdistettu niissä olleista nimikristityistä, ja jäljelle on jäänyt puhdas aito vilja.

Valaisen hyvin nykyaikaisella esimerkillä mistä on Tutkivassa tuomiossa kyse:

Monissa tietokoneissa on Windows office ohjelmisto ladattuna kovalevylle. Jokainen saa siis tuon ohjelmiston kun tietokoneen ostaa. Se on siis kaikilla. Voivatko kuitenkaan kaikki käyttää tuota ohjelmistoa? Eivät. Heidän täytyy suostua ohjelmiston myyjän ehtoihin saadakseen sen käyttöönsä. Yleensä se ehto on että ihminen hankkii käyttöoikeuden siihen ohjelmistoon. Hankkii tuotteen avaus koodin. Vasta kun on naputtanut avauskoodin koneelle, tulee ohjelmisto käyttöön. Jeesuksella on oma ”avauskoodi”, jonka avulla uskova saa täyden hyödyn Jeesuksen hankkimasta pelastuksesta.

Matt. 12:47. Niin joku sanoi hänelle: ”Katso, sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella.”

48. Mutta hän vastasi ja sanoi sille, joka sen hänelle ilmoitti: ”Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?”

49. Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: ”Katso, minun äitini ja veljeni!

50. Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”

”Jokainen joka tekee Taivaallisen Isän tahdon”, on Jeesuksen ystävä, kelvollinen taivaaseen.

Koko Raamattu on Jumalan tahdon ilmausta suurimpana rakkaus. Rakkaus on lain täyttymys. Rakkaus Jumalaa ja Hänen tahtoaan kohtaan ja toiseksi itseä ja lähimmäisiä kohtaan.

”Kaikki, jotka ovat vilpittömästi katuneet syntejään ja tehneet parannuksen sekä uskossa turvautuneet Kristuksen vereen sovitusuhrinaan, ovat saaneet nimiensä kohdalle taivaan kirjoihin merkityksi anteeksiannon. Kun he ovat osallistuneet Kristuksen vanhurskaudesta ja heidän luonteensa on havaittu olevan sopusoinnussa Jumalan lain kanssa, heidän syntinsä pyyhitään pois ja heidät katsotaan arvollisiksi iankaikkiseen elämään. Herra sanoo profeetta Jesajan kautta: »Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.»

Jes. 43: 25. Jeesus sanoo: »Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.» »Jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.» Ilm. 3: 5;; Matt. 10: 32, 33.” EGW ST ss.476,477

Tuomiotoimen ensimmäinen vaihe on päättynyt ja kaikkien aikojen pelastetut ovat sinetöidyt ja ikuisesti pelastetut ikuiseen elämään. Tämä vaihe päättyy sanoihin ”se on tapahtunut”. Pelastustyön vuosituhantinen kulku on tullut päätökseensä.

”On keskiyö, kun Jumala ilmaisee voimansa vapauttaakseen kansansa. Aurinko tulee näkyviin ja paistaa täydeltä terältään. Merkit ja ihmeet seuraavat nopeasti toisiaan. Jumalattomat katselevat kauhulla ja hämmästyksellä tätä näkyä, kun taas vanhurskaat ylevällä ilolla tarkkaavat vapautuksensa merkkejä. Luonnossa näyttää kaikki poikenneen säännöllisestä

kulustaan. Virrat lakkaavat juoksemasta. Taivaalle nousee synkkiä, raskaita pilviä, jotka vyöryvät toisiaan vastaan. Keskellä uhkaavaa taivasta on selkeä sanomattoman kirkas kohta, mistä kuuluu paljojen vetten pauhua muistuttava Jumalan ääni, joka sanoo: »Se on tapahtunut.» Ilm. 16:17.

Luonnonvoimat järkkyvät

Tämä ääni järkyttää taivaita ja maata. Tapahtuu suuri maanjäristys, »niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä». Ilm. 16:18. Taivaankansi näyttää avautuvan ja sulkeutuvan. Jumalan valtaistuimesta lähtevä kirkkaus näyttää välkehtivän sen läpi. Vuoret värähtelevät kuin ruoko tuulessa, ja rosoisia kivenjärkäleitä syöksyy joka suunnalle. On samanlainen pauhina kuin ankaran myrskyn noustessa. Meri raivoaa. Kuuluu pyörremyrskyn kirkunaa, joka tuntuu hävitystyötä suorittavien paholaisten ääneltä. Koko maa nousee ja laskee kuin meren aallot. Sen pinta murtuilee.” EGW ST kirja