Vapauttava tuomio

“Mitä tarkoitetaan viimeisellä tuomiolla? Mistä tietää elävänsä oikein Jumalan edessä? Joskus mietin mitkä ovat minun elämäni saavutukset tai onko niitä? Millaiset jalanjäljet minä jätän elämään? Mitä Jumala minulta odottaa ja vaatii? Ymmärränkö elää oikein Jumalani edessä? Joskus minua masentaa ajatus, jos Jumala sanoisikin minulle viimeisellä tuomiolla: ” Mene pois….” tämänkaltaisia pohdintoja moni käy mielessään.

Vuonna 2014 Yhdysvalloissa kumottiin 87 tuomiota eikä 27 tapauksessa ollut edes tapahtunut mitään rikosta.

Yksi kumotuista tuomiosta koski miestä, joka oli odottanut kuolemantuomionsa toimeenpanoa neljännesvuosisadan.

– Nämä tapaukset edustavat vain pientä osaa kaikista tapahtuneista virheistä. Valtaosa ei koskaan paljastu.

Vuodesta 1989 Yhdysvalloissa on kumottu kaikkiaan 1 300 tuomiota. Kuolemantuomioita niistä on ollut 143.

Hurjia lukuja! On hyvin tuomittavaa kun syytön ihminen, usein mies tuomitaan rangaistukseen, tapahtuu oikeusmurha. Samoin paheksumme sitä, että syyllinen julistetaan syyttömäksi ja vapautetaan.

Mutta tiedätkö että juuri näin Jumala tekee! Hän julistaa syyllisen syyttömäksi. Erehtymätön ja täysin oikeudenmukainen Jumala lausuu vapauttavan tuomion sellaisille, jotka selvästi ovat syntisiä ja itse myöntävät sen. Jumala itse julistaa heidät syyllisiksi. Lisäksi he itse myöntävät syyllisyytensä.

Kuitenkin täydellinen tuomari lausuu heille vapauttavan tuomiopäätöksen.

Miten tämä on mahdollista? Raamattu itse tuomitsee tällainen menettelyn. »Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus» (Sananl. 17: 15).

Tuomarin tulee menetellä juuri päinvastoin. »Jos syntyy riita miesten välillä ja he astuvat oikeuden eteen ja heidät tuomitaan, syytön syyttömäksi ja syyllinen syylliseksi» (5 Moos. 25: 1).

Tuomio voi siis olla joko langettava tai vapauttava.

Jumala ei kuitenkaan toimi omaa lakiaan vastaan. Kun syyllinen on julistettu syyttömäksi on rikosten rangaistuksen kuitenkin kärsinyt joku hänen puolestaan. Tuo sijaiskärsijä on Jeesus, joka ristillä kuoli synnin vääjäämättömän rangaistuksen – kuoleman.

Tiedätkö että Raamatussa on paljon viimeiseen tuomioon viittaavia kirjoituksia, mutta niiden näky maailman lopusta ja tuomiosta ei ole kaikilta osin synkkä tuhoon johtava kehityskulku.

Itse asiassa Raamattu antaa hyvin loistavan näyn tämän maailmanajan lopusta, sillä Jumala tulee luomaan kaiken uudeksi ja paremmaksi. Hän tulee pelastamaan ihmiset ja luomaan heidät uusiksi luomuksiksi elämään iankaikkisesti.

Raamattu kuitenkin kertoo, että kaikki eivät pelastu ja kertoo myös mitkä ovat ne ehdot, jotka Jumala on asettanut pelastukselle. Jumalan hartain toive on, että kaikki ihmiset alistuisivat Hänen asettamiinsa ehtoihin ja saisivat osakseen loistavan tulevaisuuden kirkkauden valtakunnassa.

Raamattu puhuu viimeisestä tuomiosta, jolloin kaikki saatetaan oikeudenmukaiseen tilaan.

Viimeinen tuomio on kaksi osainen. Ensin on tuomiovaihe, jossa punnitaan jokaisen elämä, joka on kerran alkanut palvella elävää todellista Raamatun Jumalaa.

Room. 3:28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.

Ef. 2:8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – 9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Eikö näiden Raamatunjakeiden perusteella voisi päätellä, että mitään viimeistä tuomiota ei tulekaan heille, jotka ovat eläneet uskossa Jeesukseen? Eivätkö synnit ole haudatut meren syvyyteen?

Viimeinen tuomio koskee myös heitä, mutta pitää muistaa, että tuomio voi olla myös vapauttava. Vapauttavasta tuomiosta onkin kyse tällä viimeisen tuomion ensimmäisellä vaiheella.

1 Piet. 1:17. Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,

SUURI HÄTKÄHDYTTÄVÄ UUTINEN ON SE, ETTÄ ME ELÄMME JO NYT VIIMEISEN TUOMION AIKAA.

Uskovien elämää tutkiva tuomio, jos niin voisi sanoa, edeltää Jeesuksen toista tulemusta. Jeesus sanoi Ilm. 22:12. Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.

Toisin sanoen Jeesuksen tuloa on edeltänyt valinta ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä jätetään.

Ilm. 20:12. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. 13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

Jokaisen uskovan nimi kirjoitetaan elämän kirjaan kun hän alkaa palvella Jumalaa uskomalla Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä. Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, eli hänet hyväksytään Jumalan lapseuteen Kristuksen vanhurskauden tähden. Uskovat tuomitaan heidän tekojensa mukaan.

Viimeisellä tuomiolla tutkitaan onko uskova elänyt uskontunnustuksensa mukaan, eli onko hän elänyt uskovan elämää ja onko hänen luoteensa kehittynyt Kristuksen luonteen kaltaiseksi.

Jeesus sanoi, että löytäneekö hän uskoa maan päältä kun hän tulee.

Luuk. 18:8. Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?”

Millaista uskoa ei tahdo Jeesus löytää maan päältä kun Hän saapuu? Millaista uskoa hän etsii?

Maailmassa on yli kaksi miljardia kristittyä uskovaista. Eikö siinä ole jo tarpeeksi uskovia?

Haluan tehdä selvän eron ihmisistä, jotka elävät uskovat elämää oman kirkkokuntansa tunnustuksen mukaan ja niiden ihmisten välillä, jotka elävät uskosta. Näillä on selvä ero. Tunnustavan uskovan elämää voi elää ilman elävää yhteyttä Jeesukseen. Ilmestyskirjassa oleva Laodikean sanoma tästä kertoo. Laodikealainen on rikas kaikessa uskon tunnustuksessaan, silti häneltä puuttuu Kristuksen antama valkea vanhurskauden vaate, eli Kristuksen kaltainen luonne.

Me saatamme olla kristittyjä, mutta emme kuitenkaan elä Kristukselle kuuliaista elämää. Emmekö silloin ole vain nimikristittyjä? Itse asiassa Kristus sanoo: »Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois» (Joh. 15: 2). »Ainoa ihminen, jolla on oikeus sanoa vanhurskautuneensa yksin armosta, on se, joka on jättänyt kaiken seuratakseen Kristusta.»

Emme raivaa kuuliaisuudellamme tietä Jumalan valtakuntaan; se vain osoittaa uskomme vilpittömyyden. Jos todella uskomme Kristukseen, elämämme on liittynyt hänen elämäänsä. Kuljemme hänen kanssaan hänen valkeudessaan.

»Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä» (1 Joh. 1: 6, 7). Pysymällä hänessä kannamme väistämättä hedelmää. »Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää» (Joh. 15: 5).

Kuuliaisuus on todisteena rakkaudestamme.

Uskosta eläminen asettaa ihmisen toisenlaiseen asemaan Kristukseen, kuin eläminen nimellisesti uskoa tunnustavaa elämää. Hän ei voi eikä halua elää ilman elävää yhteyttä elämän lähteeseen Kristukseen.

Raamattu sanoo useassa paikassa, että joka avuksi huutaa Jumalan nimeä, pelastuu. Olemme ikäänkuin ahdistettuina kuoppaan, josta emme omin voimin pääse nousemaan. Joudumme huutamaan apua jos joku kuulisi ja tulisi auttamaan. Me saamme avun. Jumala tuo avun jokaiselle, joka Häntä avuksi huutaa. Eläminen uskosta on kuin kukka, joka kääntyy kohden aurinkoa ja pimeän tultua kukka vetäytyy suppuun ja nuokahtaa. Aamun sarastaessa se jälleen virkoaa ja kääntyy kohden aurinkoa.

Kun Jumala antoi meille Kristuksen, Hän antoi meille kaiken muunkin, mitä elämässä tarvitsemme. Hän uudesti synnyttää ja antaa uuden sydämen. “Ilman minua te ette saa aikaan mitään”, sanoi Jeesus.

Ef. 2:10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Raamatun mukaan on Jumala valmistanut jo jokaiselle, joka elää uskosta ne teotkin, joita hän tekee Pyhän Hengen johtamana. Eikö todella Jumala anna meille kaiken, missään emme joudu turvautumaan epävarmoihin inhimillisiin ratkaisuihin.

Pyhitys elämäkin on kokonaan Jumalan teko. Hän on edeltä valmistanut sen tien, jota uskova vaeltaa. “Ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa”. Uskosta eläminen ja uskossa vaeltaminen johtaa pyhitykseen. Uskova ei halua tehdä syntiä tahallaan. Hän elää jatkuvassa Jumalan kirkkauden läsnäolossa. Uskovalle ovat Jumalan käskyt avarat ja ihanat, hän haluaa noudattaa niitä mielellään. Hänen elämänsä on Jumalalle ikäänkuin julkista, mikään ei jää piiloon.

Gal. 2:20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

Matt. 7:7. “Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. 8. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.

Hes. 36:27. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.

Raamatussa on paljon edellä luetun kaltaisia lupauksia, miten Jumala tahtoo Pyhässä Hengessä elää elämää meissä ja auttaa meitä monin tavoin kasvamaan Hänen luonteensa kaltaisuuteen.

Milloin viimeisen tuomion ensimmäinen vaihe alkaa Taivaan pyhäkössä?

1 Piet. 4:17. Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? 18. Ja “jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?”

Raamattu sanoo, että tuomio alkaa ensin Jumalan huoneesta, eli uskovien kohdalta.

Seuraavaksi tutustumme Danielin kirjan suureen Messias ennustukseen, joka on ikäänkuin runko maailmanhistorian tapahtumille erityisesti Jumalan toiminnan kannalta seurattuna. Se on ikäänkuin selkäranka, johon kaikki lihakset kiinnittyvät.

Daniel eli Juudan kansan pakkosiirtolaisuuden aikana Babyloniassa noin vuodesta 605 e.Kr. alkaen.

Hän yleni Babylonin hallinnossa aina pääministeriä vastaavan asemaan ja hän sai kyvyn selittää kuninkaan unia ja hän sai myös itse profetioita, jotka ennustivat Jeesuksen tulon ja toiminnan maan päällä.

Danielin saamat profeetalliset näyt olivat toisaalta hyvin yleisluontoisia maailman laajuisia, kokonaisia valtakuntia käsitteleviä, että samalla myös kaikilta oleellisista osin yksityiskohtaisia ja tarkkoja. Voimme helposti tunnistaa eri valtakuntien vaiheet ja luonteet lukemalla historiankirjoja ja vertaamalla niitä Danielin ennustuksiin.

On varmasti vain yksi mahdollisuus miljoonista, mikäli yksikin Danielin mainitsema asia profetioissa olisi toteutunut siten kuin hän kirjoittaa, mutta kun niitä yksityiskohtia on lukuisia, niin saamme olla varmat, että ei kukaan muu kuin Jumala voi sellaisia etukäteen tietää. Vain kaikkitietävä, kaikkinäkevä ajan kahleista riippumaton Jumala voi kertoa jopa satoja vuosia etukäteen mitä tulee kaukaisessa tulevaisuudessa tapahtumaan. Ihmiselle se on täysin mahdotonta.

Aikaprofetioiden tulkinnassa ovat Raamatun tutkijat vuosisatoja käyttäneet menetelmää, jossa yksi profeetallinen päivä vastaa yhtä vuotta reaalielämässä. “Päivä vuodeksi luettuna”

4 Moos. 14:34. Niinkuin te neljäkymmentä päivää vakoilitte maata, niin saatte nyt, päivä vuodeksi luettuna, neljäkymmentä vuotta kärsiä pahoista teoistanne ja tulla tuntemaan, mitä se on, että minä käännyn teistä pois.

Daniel sai profetiat noin 150 vuotta ennen kuin ne alkoivat toteutua ja pisin aikaprofetia ulottui aina vuoteen 1844 j.Kr. joten varsin pitkistä ajanjaksoista on kyse.

Aloitetaanpa vuodesta josta aikaprofetia alkaa. Tämä profetia on kristikunnassa nimetty suureksi Messias profetiaksi, sillä se ennustaa Jeesuksen kasteen, ristiin naulitsemisen ja sen milloin evankeliumia alettiin julistaa pakanamaissa.

Pyhäkön puhdistaminen Vanhassa testamentissa oli vertauskuva tapahtumasta, joka edeltää Kristuksen toista tuloa. Päivittäiset uhrit kuvasivat Kristuksen uhria, mutta pyhäkön puhdistaminen viittasi toisenlaiseen toimintaan. Dan. 8:14 [engl. kuningas Jaakon käännös] sanoo, että 2 300 päivän jälkeen pyhäkkö puhdistetaan, mikä viittaa maailmanhistorian loppua edeltävään tuomioon. 3. Moos. 16. luvussa kuvatut maalliset seremoniat olivat varjoja taivaallisesta oikeudenkäynnistä, jonka jälkeen Jeesus tulee takaisin.

Vanhan testamentin suuren sovituspäivän Jom Kippur rituaaleissa käytettiin kahta pukkia, joista toinen kuului Herralle, toinen Asaselille. Papit uhrasivat Herran pukin. Ylipappi vei pukin veren pyhäkön väliverhon taakse kaikkeinpyhimpään. Sitten hän pirskotti verta liitonarkun kanteen eli armoistuimelle ja kannen eteen. Kullatun arkun sisällä oli alkuperäinen Jumalan kirjoittama kymmenen käskyn laki. Arkku kuvasi Jumalan taivaallista valtaistuinta, jonka edessä Jeesus nyt uuden liiton aikana edustaa kansaansa (Hepr. 8-10).

Tullessaan armoistuimen eteen ylipappi saapui Jumalan eteen. Ylipappi kuvasi Jeesusta Kristusta, meidän ylipappiamme, joka toimii nyt välittäjänämme Jumalan luona taivaassa.

Kun Herran vuohipukki oli uhrattu, toinen pukki vietiin autiomaahan, jossa se harhaili, kunnes kuoli. Tämä kuvasi Saatanan, synnin alkuunpanijan, kuolemaa ja synnin lopullista hävittämistä. Joka vuosi pyhäkköpalvelukset muistuttivat israelilaisia Vapahtajan tulevasta uhrista ja synnin lopullisesta hävittämisestä maailmankaikkeudesta. Näin Jumalan kansa osallistui joka vuosi jumalanpalvelukseen, joka valmisti sitä viimeistä tuomiota varten.

Dan. 8:14 pyhäkön puhdistaminen ja viittaus suureen sovituspäivään kuvaa siis tiettyä oikeusprosessia. Mutta milloin tuo prosessi alkoi? Daniel sanoo, että 2 300 päivän kuluttua pyhäkkö puhdistetaan. (Jotkut käännökset puhuvat pyhäkön asettamisesta oikeuteensa.)

Profeetta itse ei tiennyt, mitä se tarkoitti. Hän oli hämmentynyt näystään. Niinpä Jumala lähetti enkelin selittämään hänelle asiaa.

“Ja minä kuulin ikään kuin ihmisen äänen Ulain rantojen yllä, ja se huusi ja sanoi: ‘Gabriel, selitä hänelle tämä näky’ Hän tuli aivan viereeni, ja hänen lähestyessään minä kauhistuin ja heittäydyin kasvoilleni. Hän sanoi minulle: ‘Ihminen, sinun tulee ymmärtää, että se näky koskee lopun aikaa.'” (Dan. 8:16, 17.)

Näistä jakeista käy ilmi kolme seikkaa, jotka valaisevat 2 300 päivän profetiaa.

Ensinnäkin näky ulottuu lähelle maailmanhistorian loppua – “se näky koskee lopun aikaa”.

Toiseksi 2 300 päivän profetia koskee Jumalan temppeliä taivaassa. Maan päällä ei temppeliä ole ollut enää miltei kahteen tuhanteen vuoteen ja Kristuksen kuoleman jälkeen lakkautettu maallinen uhrijärjestelmä oli saanut täyttymyksensä kauan ennen aikaprofetian päättymistä.

Kolmanneksi 2 300 päivää esikuvaavat ajanjaksoa, joka on puettu apokalyptisen profetian vertauskuvalliseen kieleen.

Meidän on muistettava, että Raamatun profetioissa päivä tarkoittaa vuotta. Israelin rangaistusta koskevassa vertauskuvallisessa profetiassa Jumala sanoo profeetalle: “Minä panen sinut kantamaan niitä [kansan syntejä] päivän vuotta kohden, neljäkymmentä päivää” (Hes. 4:6). Voimme siis olla varmat, että 2 300 päivää tarkoittaa 2 300 vuotta.

Myöhemmin enkeli Gabriel antoi Danielille 2 300 päivästä tarkemman selityksen. Tuo ajanjakso jakautui kahteen osaan. Ensin hän sanoo Danielille: “Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi” (Dan. 9:24 VKR). Tämä ajanjakso koskee siis Danielin kansaa eli juutalaisia. Seitsemänkymmentä viikkoa eli 490 päivää tarkoittavat profetiassa 490 vuotta. Tuon ajanjakson aikana juutalaisilla oli mahdollisuus toteuttaa tehtävä, jonka Jumala oli antanut heille. Jos he epäonnistuisivat, Herra joutuisi käyttämään muita keinoja tarkoituksensa toteuttamiseksi.

Kun 2 300 päivästä eli vuodesta vähennetään 490 vuotta, jäljelle jää 1 810 vuotta. Ne johtaisivat pyhäkön puhdistamiseksi kutsuttuun tapahtumaan eli tuomion aikaan.

Nyt käännämme katseemme aikaprofetian avaimeen: “Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa” (Dan. 9:25 VKR).

Kun Daniel sai tämän profetian, hänen kansansa oli pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa. Jerusalem oli raunioina. Enkeli sanoi Danielille, että aikaprofetia alkaisi kuninkaallisesta käskystä, joka mahdollistaisi juutalaisten paluun kotimaahansa ja Jerusalemin jälleenrakentamisen.

Persian kuningas Artakserkses antoi tuon käskyn syksyllä 457 eKr. Nyt meillä on vuonna 457 eKr., ja 2 300 päivää eli vuotta alkoivat samaan aikaan.

JEESUKSEN KASTE JA KUOLEMA ENNUSTETAAN

Tarkastellaanpa mitä löydämme tästä aikaprofetiasta. Siitä selviää, että Daniel ennusti Jeesuksen kasteen ja kuoleman ajankohdat. Lisäksi hän ennusti, milloin evankeliumia alettaisiin julistaa pakanamaissa. Huomaa, mitä profetiassa sanotaan: Messias saapuisi, kun Jerusalemin jälleenrakennusta koskeneesta käskystä olisi kulunut 7 viikkoa + 62 viikkoa, yhteensä 69 profeetallista viikkoa eli 483 kirjaimellista vuotta. Pitäkäämme se mielessämme, kun palaamme profetian alkupisteeseen eli vuoteen 457 eKr. Silloin annettiin käsky, josta profetian ennustukset alkavat (Esra 6:14; 7:8-28). Nyt lisäämme 483 vuotta vuoteen 457 eKr. ja saavumme vuoteen 26 jKr. Meidän on kuitenkin muistettava, että historiassa ei ole vuotta 0, vaan vuodesta 1 eKr. siirrytään vuoteen 1 jKr. Siksi joudumme lisäämään yhden vuoden ja saavumme vuoteen 27 jKr. Mitä tapahtui vuonna 27 jKr.? Yleisesti uskotaan Raamatun tutkijoiden parissa että Messias, Jeesus Kristus, voideltu, aloitti sinä vuonna toimintansa, kun hänet oli ensin kastettu. Se tapahtui syksyllä keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuotena. Tämä hämmästyttävä profetia antaa erityisen merkityksen sanoille, joita Jeesus käytti usein saarnatessaan: “Aika on täyttynyt” tai “minun aikani ei ole vielä tullut.”

Aika oli todellakin täyttynyt, 69 viikon profetia, joka annettiin noin 500 vuotta ennen Kristuksen syntymää, viittasi hänen kasteeseensa.

Monien Raamatun tulkintojen mukaan evankeliumien kronologia osoittaa, että Jeesuksen toiminta kesti tasan kolme ja puoli vuotta. Ja tiedätkö mitä? Sekin ennustettiin Danielin profetiassa: “Ja kuudenkymmenenkahden viikon kuluttua Messias surmataan — . Hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden viikon ajaksi, ja keskellä viikkoa hän lakkauttaa teuras ja ruokauhrin” (Dan. 9:26, 27 engl. kuningas Jaakon käännös).

Raamattu ennusti, että keskellä viimeistä Juudan kansalle annettua viikkoa Jerusalemin temppelin uhripalvelus loppuisi. Pidä mielessä, että 69. viikko päättyi vuonna 27 jKr. Jäljellä oli yksi profeetallinen viikko.

Toisin sanoen jäljellä oli seitsemän vuotta. Huomaa, että “keskellä viikkoa” uhripalvelus tavalla tai toisella lakkautettaisiin. Puolet profeetallisesta viikosta on kolme ja puoli vuotta. Kun vuoteen 27 jKr. lisätään kolme ja puoli vuotta, tullaan vuoteen 31 jKr.

Ikäänkuin kellon tarkkuudella juuri sinä vuonna, pääsiäisjuhlan aikana keväällä 31 jKr., Jeesus ristiinnaulittiin. Hänen sovituskuolemaansa viitannut uhripalvelus menetti merkityksensä. Kristus, meidän pääsiäislampaamme, oli uhrattu. “Keskellä viikkoa”, viimeistä juutalaisille annettua viikkoa, Jeesus kuoli meidän Lunastajanamme.

Mitä tapahtui viikon lopussa eli kolme ja puoli vuotta vuoden 31 jälkeen? Apostolien teot ei kerro tarkkaa vuosilukua, mutta monet tutkijat uskovat, että silloin uskonnolliset johtajat kivittivät Stefanoksen, ensimmäisen kristityn marttyyrin. Tämän jälkeen seurakunta ei enää tehnyt työtä ainoastaan juutalaisten vaan myös muun maailman hyväksi.

Koska temppelin virallinen johto kieltäytyi ottamasta Jeesusta vastaan ja julistamasta häntä, evankeliumia ryhdyttiin nyt julistamaan myös pakanoille. Messias kuului nyt koko maailmalle. Israelin kansalle annetut 70 viikkoa eli 490 vuotta olivat kuluneet loppuun.

Satoja vuosia etukäteen profeetta Daniel oli ennustanut, milloin Kristus kastettaisiin ja ristiinnaulittaisiin ja milloin evankeliumia alettaisiin julistaa myös pakanoille. Nyt olemme saaneet tietoomme, mitä 2 300 päivän profetian alkuosan 70 viikkoa tarkoittavat.

ELÄMME JUMALAN TUOMION AJASSA

Entä mitä tarkoittaa tuon aikaprofetian loppuosa? Olemme edenneet vuodesta 457 eKr. seitsemänkymmenen viikon eli 490 vuoden päähän, ja jäljellä on vielä 1 810 vuotta. Kun ne lisätään vuoteen 34, tullaan vuoteen 1844.

Mitä silloin Raamatun mukaan tapahtuisi? Silloin alkaisi pyhäkön puhdistaminen eli Jumalan tuomion aika.

Tämä on Danielin sanoma meille. Asia on vakava. Vuodesta 1844 lähtien olemme eläneet Jumalan tuomion aikaa. Jumala pitää tätä tuomiota niin tärkeänä, että hän antaa näyn taivaan laella lentävästä enkelistä, joka kuuluttaa kovalla äänellä: “Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia – hänen tuomionsa aika on tullut “ (Ilm. 14:7). Herra käy läpi “kirjat” – taivaan tiedostot- joihin on tallennettu kaikkien ihmisten teot. Kosminen tuomioistuin käy läpi nimet ja tutkii jokaisen tapauksen. Kun tämä valtava tehtävä on suoritettu, Kristus palaa takaisin hakemaan omansa.

Elämme tuomion aikaa, ja historia lähestyy huippukohtaansa. Voitko luottaa siihen, että taivaallisen tutkinnan lopputulos on kannaltasi suotuisa?

Vai oletko huolissasi siitä, miten sinun käy tuomiolla?

Fil. 1:6. varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

Fil. 1:21. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto

Pyhä Henki on Jeesuksen edustaja. Ja kun Pyhä Henki tulee sisimpäämme täyttämään Jumalan tahtoa, niin silloin nämä teot eivät ole meidän tekojamme, vaan Jeesuksen tekoja. Silloin voimme sanoa:

“Kaikki meidän tekomme olet sinä, Herra, tehnyt.”