Kaksi kaupunkia Uusi Jerusalem ja Suuri Babylon

Ilm. 21:2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. 3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

Ilmestyskirjassa kerrotaan kahdesta kaupungista, toinen on Suuri Babylon ja toinen on Uusi Jerusalem. Nämä kaupungit ovat toisilleen täysin vastakkaiset. Uusi Jerusalem on Jumalan luomus ja se rakentuu Jeesuksen omalla verellään lunastamista ihmisistä. Se on elävä kaupunki ja sitä kutsutaan Jeesuksen morsiameksi. Jeesus vihkii omikseen kaikki pelastetut häissä, jotka ovat parhaillaan menossa eli ns. Tutkivalla tuomiolla. Häävieraat ovat ne, jotka odottavat Jeesuksen toista tulemusta ja pitävät lampuistaan huolen, heidät kutsutaan Karitsan hääaterialla. Morsian ja häävieraat ovat samat pelastetut ihmiset. Uudessa Jerusalemissa on pääpaino niissä pelastetuissa, jotka sen kansoittavat, vähemmälle huomiolle jää sen asemakaava, katuverkosto ja rakennuskanta. Uusi Jerusalem on elävä kaupunki, kaikkineen Jeesuksen morsian.

Saatana ei luo mitään uutta vaan tutkii tarkoin Jumalan tekoja ja matkii niitä valmistaen taitavia väärennöksiä, jotka vievät niihin uskovat ihmisparat täysin päinvastaiseen suuntaan kuin he luulevat kulkevansa. Tällainen nerokas väärennös on kaupunki nimeltään Suuri Babylon. Tässäkin kaupungissa on pääpaino ihmisissä ja heidän aatteissaan ja uskossaan. Kaupunki on täynnä kaikenlaista laittomuutta ja saastaa. Se on yhtä kuin vallitseva maailman järjestys; uskonnollispoliittinen ja taloudellinen järjestelmä. Se yhteiskunta malli jossa me elämme ja jossa vallitsevat Jeesuksen luonteenlaadulle täysin vieraat arvot kuten rahanhimo, kunnian ja vallan tavoittelu, lihan himot haureus petokset ja kaikkinainen pahuus. Parhaiten tätä nykyistä maailmanjärjestystä kuvannee seuraavat Ilmestyskirjan sana;

Ilm. 18:10. he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: ”Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!” 11. Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa, —15. Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren, 16. ja sanovat: ”Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!”

Ilm. 18:21. Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: ”Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä.”

Ilm. 18:2. Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. 3. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.”

Babylonissa pääpaino ei myöskään ole asemakaavassa, arkkitehtuurissa ja kaupunkikuvassa vaan ihmisistä, jotka sen kansoittavat. Jeesus tulee suunsa henkäyksellä kukistamaan suuren Babylonin, itse asiassa tuo kukistaminen on jo käynnissä, sillä Jeesus kehottaa omiaan lähtemään pois siitä ja liittymään kansaan jonka elämän arvot ovat samat kuin nöyrän ja vaatimattoman Mestarinsa. Ilm.18:4. Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi: ”Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään. 5. ”Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan.

Ensin kukistuu Babylon ja sitten laskeutuu Uusi Jerusalem uudesti luotuun maahan.

Armon ajalla Jeesus haastaa ihmiskunnan ja jokaisen nimeltä mainitun yksilön valitsemaan kumpaa kaupunkia haluaa pitää kotikaupunkinaan. Houkutteleeko tämä maailma loistollaan ja rikkauksillaan vai tuleva kirkkauden valtakunta ja sen pääkaupunki uusi Jerusalem.

Uskon elämä on ikään kuin matka pisteestä A kohden pistettä B. Piste A on Egypti, josta Jumala kansansa vapautti, tai Siinain vuori, tai se Kaldean Uur, josta Aabraham lähti matkaan. Piste B on taivaallinen Jerusalem, meidän lopullinen kotimme. Tai Siionin pyhä vuori. Olemmeko yhä matkalla, vai onko matkanteko hidastunut tai pysähtynyt kokonaan? Olemmeko väsyneet matkantekoon ja asettuneet aloillemme kaikessa hengellisessä tyytyväisyydessämme, ettemme enää mitään tarvitse. Päämäärä on ikään kuin jo saavutettu. Mikään maailmassa ei viittaa siihen että juuri nyt välittömästi olisi jotain suurta ja lopullisen ratkaisevaa tapahtumassa. Olemme yhä ikään kuin erämaa vaelluksella ja olemme siihen mukautuneet.

Hepr. 11:8. Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa.

Aabrahamin ajan elämää on tutkittu paljon; arkeologia, kielitiede ym. Hengellisesti tarkasteltuna me elämme samankaltaista elämää kuin Aabraham. Kohtaamme itsemme hänessä. Olemme yhä tuolla samalla matkalla, jonka Aabraham aloitti.

Gal. 3:29. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.

Mutta nyt me tiedämme päämäärän. Olemme tulleet lähelle matkan määränpäätä. Me tiedämme minne olemme menossa. Enää emme epäonnistu. Meitä johtaa Ihminen, Jeesus Kristus, joka piti Liiton, eikä sitä rikkonut

Hepr. 7: 22. Tästä näemme, kuinka paljon vahvempi on se liitto, jonka takaajana Jeesus on.

Jes. 21:11 Minulle huutaa ääni Seiristä: – Vartija, kauanko yötä on vielä? – Vartija, kauanko yötä vielä? 12. Vartija vastaa: – Aamu on tullut, silti on yö. Jos teillä on kysyttävää, niin kysykää, tulkaa uudelleen!

Me emme voi käyttää mitään apuvälineitä matkaa tehdessämme. On kuljettava jalan. Kuten Aabraham. Emme voi käyttää edes vaelluskenkiä. Korkeintaan pehmeitä sandaaleja, että tunnustelemme herkästi tien ansoja edessämme. Tie on vaaroja täynnä. Pitää olla valpas. Tie on kaita. Emme saa väsyä ja antautua mukavuuden houkutuksiin.

Näemme kyllä toisenkin tien. Se vie päinvastaiseen suuntaan. Yhä jyrkkenevää alamäkeä. Junailijana on universumin suvereeni lumoaja ja taikuri. Hänen viihdetaiteilijansa pitävät matkustajat herkeämättömän valppaina kaikelle viihteelle ja hauskutukselle, mitä he ikinä keksivät. Ihmiset eivät huomaa tai eivät välitä niistä uhkaavista merkeistä, joita ikkunoista on havaittavissa. Juna syöksyy kohti turmiota.

2Kor. 14. Jumalan temppeli

Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? 15. Voivatko Kristus ja Beliar* olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?

Näetkö saman kuin minä. Näetkö Kultakaupungin kupolit, jotka heijastavat Jumalan kirkkautta ja ennustavat päivää, joka ei koskaan pääty. Netkö Jumalan kaaren sulkevan tuon pyhien perintöosan syleilyynsä?

Ystävät, Jeesus on jo hankkinut meille pelastuksen ja ikuisen elämän. Olemme uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä iankaikkiseen elämään. Tuo elämä on Kristuksessa. Me saatamme nukkua kuolon uneen, mutta Jeesukselle me elämme. Olemme hänen haavoihinsa kirjoitetut.

Joh.11:25. Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, 26. eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?”

Kultakaupunki on elävä kaupunki. Elämän ruhtinaan kaupunki. Enää emme epäonnistu. Kristus on voittanut. Milloin seurakunnan valtaa valtava ilo ja riemu totuudesta? Milloin se ratkeaa suureen huutoon ja antaa pasuunasta selvän äänen, että se kuuluu yli meluisan juhlinnan ja kiskojen kalkkeen?

Ilm. 21:1. Uusi taivas ja uusi maa

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. 2. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. 3. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 4. ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” 5. Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.” Hän sanoi: ”Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet.” 6. Vielä hän sanoi minulle: ”Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. 7. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani.

Aabrahamin ja Israelin kansan vaelluksessa on yhtäläisyyksiä, kun se lähti pois Egyptin orjuudesta. Aabraham ei päässyt vaivattomasti suoraa päätä perille. Hän joutui kuivuutta pakoon Egyptiin mm. Israel joutui vaeltamaan erämaassa 40 vuotta. Myös me yksilöt joudumme vaeltamaan täällä ajassa pitkiä aikoja ilman, että mitään ratkaisevaa tapahtuu.

Tällä on tarkoituksensa. Niin kaukana kuin itä on lännestä, on Jumalan ajatukset meidän ajatuksistamme. Me tarvitsemme aikaa mielen muutokseen ja taipumiseen Jumalan tahtoon. Vaelluksemme on kuin lähtisimme Siinain vuorelta lain alaisuudessa. Lain, joka kasvattaa meitä Kristukseen. Se työ on usein hidasta. Päämäärämme on luvattu maa, Siionin vuori, joka on Jumalan asuinsija ja vanhurskauden ja armon asunto. Siellä ei meitä enää kahlehdi ”älä tee” käskyt, vaan me ilolla yhdymme Jumalan tahtoon ja hänen hallintonsa on meille mieluinen ja tahtomme sulautuu Jumalan tahtoon täydellisesti. Pyhiltä vaaditaan nyt lopun ajalla ennen muuta kestäväisyyttä eli kärsivällisyyttä. Varmasti kaikki tapahtuu niin kuin on kirjoitettu.

Ilm. 21:6. Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. 7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

Tule Herra Jeesus!