Vastassa meitä
Joitakin aikoja sitten erään perheen lapset muistelivat rakasta äitiään. Eräs muisto äidistä oli näin: ”Kun tulimme kotiin, niin äiti aina valvoi ja odotti ja oli vastassa meitä.”. Raamatussa äidin rakkautta verrataankin Jumalan rakkauteen: ”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.” (Jesaja 49:15)
Kun kuulin tuon kertomuksen äidin rakkaudesta, niin mieleen tuli myös kertomus tuhlaajapojasta, jonka Jeesus kertoi Luukkaan evankeliumin luvussa 15. Siinä kertomuksessa nuorempi poika saa isältä perinnön ja lähtee pois kauas kotoa. Siellä hän viettää holtitonta elämää ja tuhlaa kaiken omaisuutensa. Lopulta hänellä ei ole enää ruokaa, ja hänellä on nälkä. Silloin hän päättää palata takaisin isän kotiin ja sanoa isälle: ”Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaisten joukkoon.” Niin hän lähti isänsä luo. Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.
Tässä vertauksessa isä kuvaa taivaallista Isää ja Hänen rakkauttaan meitä lapsiaan kohtaan. Hän myös aina valvoo, odottaa ja on vastassa meitä, vaikka meidän elämäntilanne olisi mikä tahansa. Siksi on myös aina niin turvallista kääntyä kaikessa Hänen puoleensa, tunnustaa syntimme ja avun tarpeemme. Hän myös pitää aina meistä kaikista huolen.
Jumalan siunaamaa syksyä ja tulevia päiviä!
Veli Keronen
Seurakuntatyöntekijä
Adventtiseurakunta
