Uusi asema Kristuksessa

Ihmisen uuteen asemaan Kristuksessa sisältyy liian paljon, jotta sitä voitaisiiin kuvata yhdellä ainoalla sanalla. Niistä monista ilmaisuista, joita Raamattu käyttää kuvaamaan tätä todellisuutta, tärkeimpiä ovat käsitteet vanhurskauttaminen, sovitus, anteeksiantamus, lapseksi ottaminen ja pyhitys. Kullakin näistä termeistä, joita kristityt käyttävät yleisesti, on oma erityinen raamatullinen käyttönsä ja merkityksensä.

1. Vanhurskauttaminen
   Tämän käsitteen taustana on oikeusistuin. Meitä pidetään rikollisina, jotka on haastettu jumalallisen oikeuden eteen. Kun laki luetaan meille julki, tiedämme olevamme syyllisiä. Vaikka pystyisimmekin vakuuttamaan viattomuuttamme sen ulkonaisen noudattamisen osalta, laki ulottuu vaikuttimiimme ja haluihimme, ja se horjuttaa puolustustamme: “Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen”. Room. 7:14
   Mutta nyt käy oikeussalissa kohahdus: Asianajajamme nousee puhumaan puolestamme. Sen sijaan että myöntyisi meidän tuomitsemiseemme kuolemaan, hän esittää oikeudelle oman kuolemansa. Vaikka hän tunnustaakin meidän tottelemattomuutemme, hän viittaa omaan kuuliaisuuteensa. Sen sijaan että hän vetoaisi meidän vanhurskauteemme, hän peittää meidät omalla vanhurskaudellaan. Näin hän esiintyy meidän puolestamme meidän Edustajanamme ja Sijaisenamme. Hänen tähtensä julistetaan oikeuden vapauttava päätös. Saamme lähteä vapaina meitä aikaisemmin tuominneen lain syytöksistä. Tätä merkitsee vanhurskauttaminen armosta uskon kautta. Kristus on kärsinyt synnin rangaistuksen eli kuoleman puolestamme ja lukee oman synnittömän elämänsä meidän hyväksemme. Oi ihmeellistä rakkautta ja armoa!
   Room. 3:21-26 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
2. Sovitus

Joskus ystävyksetkin voivat vieraantua toisistaan ja katkeruuden tunteet ovat saaneet sijaa. Toinen osapuoli on kuitenkin jo ryhtynyt toimiin suhteen ennalleen saattamiseksi, hän pyrkii sovintoon. Hän on mennyt pitemmälle kuin inhimilliset odotukset, ajatukset tai mahdollisuudet edellyttäisivät, jotta asiat tulisivat kuntoon. Jumala on jälleen kerran tehnyt aloitteen, hän “on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta”. Hänen puoleltaan kaikki esteet sovinnolle on poistettu. Mutta toinen osapuoli pysyy torjuvana. Hän tuntee syyllisyyttä niiden seikkojen johdosta, jotka johtivat suhteiden katkeamiseen; hän ruokkii vihamielisiä asenteitaan. Mutta eräänä päivänä hän tajuaa tilanteen toivottomuuden, ja vastapuolen jalomielisyys koskettaa hänen sydäntään. Hän kääntyy jä antaa sovittaa itsensä.
2 Kor 5 :18-20. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

3. Anteeksiantamus
   Tämä sana liittyy velkasuhteisiin. Jeesuksen vertaus kahdesta velallisesta osoittaa, että me olemme velkaa niin suuren summan, että emme pysty sitä koskaan maksamaan takaisin. Se on niin valtava, että meillä ei ole mitään mahdollisuutta sen selvittämiseen. Tämä velka kuvaa syntiämme. Keskellä tätä toivotonta tilannetta Jumala kuitenkin antaa anteeksi velan Jeesuksen Kristuksen kautta. “Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden”. 1 Kor. 15:3. ”Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,”
   Kaikki tilillämme olevat velat on täysin maksettu. Me saamme nauttia niiden asemasta, joilla ei enää ole mitään syntivelkaa ja jotka sen vuoksi antavat anteeksi heidän velallisilleen. He voivat olla armollisia heille koska itse ovat saaneet niin paljon anteeksi.
   Matt. 18:32-35. ”Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: ‘Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?’ Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.”

Kol.3:12-17. ”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.”

4. Lapseksi ottaminen
   Tämä kuvaus on otettu perhesuhteista. Olemme surkeassa tilassa, orpoina vihamielisessä maailmassa. Etsimme kotia paikkaa, jossa meidät hyväksyttäisiin paikkaa, jonne voisimme kuulua. Olemme “vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa”. Ef. 2:12. Sitten eräänä päivänä meidät adoptoidaan, saamme lapsen aseman. Isämme suorittaa kaikki asiaankuuluvat muodollisuudet, maksaa lapseksi ottamisesta aiheutuvat kuluvat ja siten ottaa meidät omiksi lapsikseen. Hän toivottaa meidät tervetulleiksi kotiinsa ja antaa meille kaikki siihen kuuluvat oikeudet ja edut. Meistä tulee hänen täysivaltaisia poikiaan ja tyttäriään. “Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan”. Gal. 4:4,5
5. Pyhitys
   Kristillisessä kielenkäytössä tällä sanalla tarkoitetaan tavallisesti kasvua kohti jumalallista ihannetta. Raamatussa sanalla on kuitenkin laajempi merkitys, ja
   usein sillä tarkoitetaan uutta asemaa. Kun Paavali osoittaa kirjeensä “pyhitetyille’ tai “pyhille”, kysymys on jollekin omistamisesta. Paavali kirjoittaa korinttolaisille: “te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut”. Sanan taustana on pyhäkköpalvelus. Israelissa jokainen esine ja henkilö, jolla oli jotakin tekemistä pyhäkön kanssa, oli erotettava maallisesta käytöstä ja “pyhitettävä” Jumalan palvelukseen. Samoin Jumalalla on kapinoivassa maailmassa niitä, jotka kuuluvat hänelle, jotka on irrotettu maailmasta ja erotettu häntä varten. Koska he ovat vastaanottaneet hänen armonsa uskon kautta, he eivät enää kuulu pahuuden ruhtinaalle. Heihin on painettu Jumalan oma tunnistamisleima; he ovat hänen omaisuuttaan, jota hän pitää rakkaana ja kalliina tämän maailman melskeen keskellä.

Fil. 2:15 ”että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa,”
Nämä termit – vanhurskauttaminen, sovitus, anteeksiantamus, lapseksi ottaminen ja pyhitys – ja niiden ilmaisemat käsitteet viittaavat kaikki uuteen asemaamme kristittyinä. Ne kertovat meille, miten suuret ovat etuoikeutemme ja miten pyhä on se nimi, jonka mukaan meitä nimitetään. Nämä nimitykset merkitsevät myös vastuuta. Koska olemme taivaan Kuninkaan poikia ja tyttäriä, meidän tulee elää tavalla mikä sopii kuninkaalliseen asemaamme. Saatuamme oikeudessa vapauttavan tuomion, koska Jeesus on ottanut meidän paikkamme, osoitamme kiitollisuuttamme elämällämme. Koska olemme oppineet tietämään, miten paljon meidän sovittamisemme on Jumalalta vaatinut, vieläpä Jeesuksen kuoleman ristillä, emme voi enää suhtautua kevyesti Jumalan tuntemiseen. Kun syyllisyytemme musertava taakka on vieritetty pois, varomme joutumasta uudelleen velkaorjuuteen. Nyt kun emme enää ole vieraita emmekä yksinäisiä, me iloitsemme jäsenyydestä uudessa perheessämme ja koetamme tuottaa kunniaa sen nimelle. Koska Jumala on kutsunut meidät eroon maailmasta, emme voi noudattaa sen elämäntyyliä emmekä tavoitella sen päämääriä.

2 Kor.6: 14,15.” Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?”
Meillä on tämän vuoksi uusi asenne syntiä ja synnin tekemistä kohtaan. Synnin herruus on elämässämme murtunut, olemme Kristuksen palvelijoita ja annamme jäsenemme “vanhurskauden aseiksi Jumalalle”. Jumala toivoo meidän saavan voiton jokaisesta synnistä: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” 1 Joh. 2: 1,2
Mutta vaikka horjahtaisimmekin ja lankeaisimme, meidän syntimme eivät ole täysin samankaltaisia kuin lunastamattomien synnit. Ulkonaisesti tarkastellen teot saattavat näyttää samanlaisilta, mutta sisäinen suhtautuminen niihin on täysin erilainen. Uskosta osaton on synnissä kuin kotonaan, hän on välinpitämätön synnin seurauksista ja Jumalasta, ja usein hän ehdoin tahdoin
kapinoi Jumalan lakia vastaan. Kun uskova tekee syntiä, hän vihaa syntiään ja synnin tekemistään, koska se aiheutti hänen Vapahtajansa kuoleman eikä hän tahdo uudestaan ristiinnaulita Jumalan Poikaa.

1 Joh. 3:4-10; ” Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus. Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä. Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut. Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.” Niin kauan kuin olemme uskon suhteessa Jumalaan, me säilytämme uuden asemamme hänen poikinaan ja tyttärinään. Vaikka kiusaus toisinaan voittaa meidät, meitä ei heitetä pois, koska meillä on yhä Puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

l Joh. 2: 9. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”
Me pysymme jumalallisen perheen jäseninä. Elämämme yleinen suunta –
ei pelkästään satunnainen oikea tai väärä teko – osoittaa, mihin olemme menossa: olemmeko muuttuneet sydämeltämme jälleen kapinallisiksi, vai olemmeko pysyneet yhä uskon suhteessa. Uuteen asemaan liittyy uusi suhde Jumalaan. Niitä ei voida erottaa toisistaan. Otettuamme vastaan Jumalan pelastuslahjan, me elämme uskosta. Meidän on päivittäin kurottauduttava Jumalan puoleen rakastavassa luottamuksessa; meidän tulee kääntyä omasta ylpeydestämme ja turvautua yksinomaan häneen. Tämä suhde kasvaa ja vahvistuu; ellei niin tapahdu, se kuivuu ja kuolee. Jumala toivoisi, että edellinen tapahtuisi, mutta hän ei estä jälkimmäistä. Hän ei rajoita uskossa toimivaa inhimillisen vapauden elementtiä. Jos sallimme tämän uuden suhteen kuolla, emme voi vedota pelastuksen tarjoaman uuden aseman etuihin.

Hebr. 6:4-6; ”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät”.
Sentähden,
Hebr. 1,2. Kehotus kestävyyteen
”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.”
Ilkka Kuikka